Kesäinen
hevosseikkailu
Elisa Olsen 12 v.
Oli 3.7. Mari Jokinen pyöräili tallin pihaan. Hänen oli tarkoitus lähetä pitkälle maastolenkille hevosensa Happy Tuesdayn kanssa. ”Ai hei Mari! Minne olet menossa?” kyseli Marin ratsastuksen opettaja Katja. ”Ajattelin lähteä Happylla metsään.” Mari vastasi.
Mari haki riimunarun tallista ja käveli Happyn tarhaan. Hän naksautti riimunarun lukon kiinni ja kuiskasi Happyn korvaan:” Kullanmuruni, tänään mennään metsään lenkille”. Happy hörähti. Se ymmärsi mitä Mari sanoi.
Mari talutti Happyn talliin ja alkoi harjata sitä.
”Mari, otatko minut mukaan?” kysyi Jarin ystävä Jemina.
”Joo, voisin ottaa jos tuot Happyn satulan ja suitset minulle” Mari vastasi.
”Ilmiselvää kiristystä” Jemina puhisi, mutta raahasi Happyn varusteen Marille. Sitten hän ryntäsi satuloimaan vuokrahevosensa, Black Sprayn.
Pian tytöt olivat valmiita. He lähtivät leppoisaa käyntiä metsäpolulle.
”Eikös Happy ole jo aika vanha?” kysäisi Jemina.
”Joo, se on kaksikymmentäkaksi vuotta. Siksi en enää hyppää sillä.” Mari vastasi.
”Ihan oikein kun et. Käydäänkö muuten samalla reissulla rannalla laukkaamassa?” Jemina aneli.
”Okei, mutta nyt ravataan” Mari kiljaisi ja antoi Happylle pohkeita. Happy totteli heti ja lähti kuuliaisesti raviin. Jeminalla sen sijaan oli ongelmia. Black Spray ei millään lähtenyt raviin. Mutta Mari keksi keinon: ”Minä ja Happy mennään piiloon tuonne ison kiven taakse, niin sillä varmaan tulee hoppu peräämme”.
Jeminankin mielestä Marin idea oli hyvä ja hän pysäytti Black Sprayn. Mari ja Happy sukelsivat kiven taa. Johan tuli Black Spraylle kiirus! Se lähti kiitoraviin, eikä Jemina ollut siihen valmis. Hän menetti tasapainon ja tömähti maahan.
”Kuinka kävi?” Mari kysyi naurua pidättäen.
”Juu. Ihan hyvin. Ainakin Blackin mielestä” Jemina vastasi. Black Spray tosiaan katsoi Jeminaa onnellisesti.
Jemina oli pian taas ratsailla. Hän nyökkäsi Marille ja Mari lähti liikkeelle. Tällä kertaa Black Spray päätti pysyä Happyn vauhdissa. He kävelivät jonkin aikaa ja sitten ottivat ravia. Ranta häämötti jo kuusten takaa. Tytöt käskivät hevoset laukkaa hyvissä ajoin ennen rantahietikkoa. Hevoset laukkasivat oikein sydämensä kyllyydestä.
”Ihanaa! Kerrankin on niin että ei ole ketään muita! Ketään ei ole tiellä!” Jemina huusi.
Mutta. Yhtäkkiä pusikosta syöksyi esiin moottoripyörä. Happy säikähti ja lähti hirmuiseen laukkaan kohti metri kymmensenttistä aitaa. Mari yritti kääntää Happyä, mutta se ei totellut. Happy hyppäsi. Mari kirkaisi tajutessaan, että Happy ei voisi selvitä hypystä. Sen takajalka tarttui kiinni aidan tolpassa roikkuneeseen paalinaruun ja kaatui. Mari lensi kuin leppäkeihäs.
Jeminallakaan ei mennyt hyvin. Moottoripyöräilijä kiusasi häntä ajamalla hänen hevostaan takaa. Mopoilija ajatti Jemina hevosineen aaltoihin, syvälle aaltoihin. Mopoilija sammutti pyöränsä ja talutti sen pois rannalta. Jemina huokaisi ja muisti Marin:
”Mari! Mari! missä olet? Oletko elossa? Elääkö Happy?”
”Olen täällä, olen elossa mutta… Happy…Se.. ei…hengitä…” Mari itki.
Jemina säntäsi Marin luo. Hänkin kauhistui.
”Happy…Älä kuole! Sinulla on tärkeä tehtävä tässä maailmassa! Älä mene!” Hän huusi. Happy sai vaivoin silmänsä auki, hörähti, katsoi tyttöjä, katsoi Black Sprayta, huokaisi ja sulki silmänsä.
Mari itki ja soitti äidilleen. Äiti lupasi tulla niin pian kun voi. Noin puolentunnin päästä hän saapui rannalle. ”Soitan eläinlääkärin vielä katsomaan sitä” Marin äiti sanoi. Mari nyökkäsi.
Eläinlääkäri saapui. Hän totesi, että Happy on kuollut. Mari purskahti itkuun. Eläinlääkäri sanoi lohdutukseksi, että Happy oli ennen kuolemaansa onnellinen. Se ei Maria lohduttanut. ”Happy…et saa lähteä vielä…” hän sopersi itkun sekaan.
Happy haudattiin tallin taa 4.7.2004 klo 12.32. ”Happy, olisin halunnut, että jäät, mutta tiesin, että tämäkin päivä koittaisi, jolloin sinusta on vain kauniita muistoja”.