Muu maa mansikka

Tunnen sympatiaa niitä ratsastajia kohtaan, jotka vaivojaan ja kustannuksia säästämättä pakkaavat hevosensa, 178,3 kg kisavarusteita ja itsensä ja lähtevät renkaat lytyssä kisaamaan maakuntaan kotikisojen sijaan. Onhan mukavaa kerrankin keskittyä itse kisasuoritukseen kuten ihan oikeat kilparatsastajat miettimättä, että riittävätkö grillimakkarat ja mistä saa vessapaperia lisää kesken kisojen. Tunne, että jotkut muut ovat järjestäneet kisat sinua varten, on huimaava.

Kotikisoissasi vierailevat ratsukot näyttävät aina niin fiineiltä ja tyylikkäiltä. Miksi et sinä myös? Tämä on armoton henkinen ase kanssakilpailijoita kohtaan. Lähtiessäsi maakunnan valloitusretkelle kannattaa sinun iskeä samoilla aseilla, vaikka kysymyksessä olisikin vain arki-illan seurakisa. Lähde matkaan ajoissa. Satsaa ihmeessä ratsukon ulkoiseen olemukseen; väännä symmetriset letit, kiillota saappaasi (ei sisäpohkeesta) ja varusteet, hanki uusi puhdas kisahuopa ja käytä verryttelyssä valkoisia merkkipinteleitä (niin, että logo näkyy). Vähimmäismäärä henkilökuntaa tekee aina säväyksen: henkilökohtainen valmentaja ja hevosenhoitaja.

Käyttäydy hillitysti, ystävällisesti ja sääntöjä noudattaen kisa-alueella – olethan ratsastusseurasi edustaja - mutta myös niin, että sinut huomataan. Jos verryttelyn suuntaa ei ole määrätty, vedä aina välillä valtaväestöä vastakarvaan pari kierrosta tai lävistäjä valkoiset pintelit hohtaen. Verryttelyssä huomioi kanssakilpailijat ja hymyile armollisen ystävällisesti, vaikka joku juuri aikoi litistää sinut aitaa vasten suomenjuntilla, et muista rataa, alushoususi ovat tarrautuneet takapuoleesi ja vatsaasi vääntää kisajännitys. Tiedät onnistuneesi, kun ihailijatytöt piirittävät kotitallin kauhuratsuasi ja sinulle tuntematon henkilö puhuttelee sinua nimeltä. Vältä kommentoimasta ääneen valmentajalle verryttelyäsi, sillä saatat möläyttää (taas) jotain typerää, mitä kilpailijat voivat käyttää henkisenä aseena sinua vastaan.

Voi olla, että joudut jättämään kuljetusvälineesi varusteineen hyvinkin kauas kisa-alueesta tai tallipaikasta (yleensä sen takia, että et osaa peruuttaa vinkan kanssa). Tällöin kiireen sattuessa juokse hakemaan tarvittavia varusteita autosta niin, että kukaan ei näe sinun juoksevan. Saapuessasi takaisin kokoa itsesi ja ota käyntiin, tasaa hengityksesi ja askella hevosesi luo keskikäyntiä lanteet irtonaisesti keikkuen. Huom. jalkaterän kääntäminen sisäänpäin kävellessä antaa vaikutelman länkisääristä, mikä on ehdottomasti ollut ammattiratsastajan fyysinen tunnus kautta aikojen (etkä ainakaan kompastu uusiin ylipitkiin rissakannuksiisi).

Odottamattomia asioita voi sattua, esimerkiksi epäkuntoon mennyt kisavessa aiheuttaa paineita (kyllä, meilläkin voisi sattua sellaista). Eipä hätää; talvisodan käyneen isoisän jälkeläinen pystyy kyllä tyylikkäästi peräytymään takaviistoon puskiin, kesäiselle rantapenkereelle. Mikäli kesken kyykkypissan rantakaislikosta ilmestyy esimerkiksi kalastaja, esittele itsesi ja sano jotain tilanteeseen sopivaa: ”Meri-Lapin Ratsastajista Torniosta, terve. Tuleeko kalaa?”

Hiilihydraattitankkaus on tarpeen ennen luokan alkamista, mutta älä tyydy kanttiinin tavanomaiseen tarjontaan ja kahviin (kahvi pissattaa). Nauti müslipatukoita ja täydellisiä kolmioleipiä täytteineen; muista napsauttaa kuuluvasti Tupperware-eväsrasian moitteettomasti toimivaa kantta. Juo pullotettua lähdevettä, urheilujuomaa tai jotain muuta trendikästä.

Voitto tai katkera tappio – ota se tyynesti ja onnittele sijoittuneita ja kiittele järjestävän seuran toimihenkilöitä. Sinähän tiedät, kuinka mukavalta se tuntuu. On kuitenkin terve tunne kilpailijalle, että hän haluaa niitata koko porukan seuraavissa kotikisoissa. Sitä paitsi, kotitallissa olet varmasti sankari, kun olet uskaltautunut tälle mittakaavassasi olympiamatkaa vastaavalle seurakisareissulle ja kerrot yksityiskohtia värittäen koko reissun uudelleen ja uudelleen.