Pasi Meller:                                                  Valmennus 24.-26.11.2006                                                            

”Kaikilla hevosilla voi tehdä työtä ja oppia uutta”

 

Useita vuosia MeLaRa:n ratsastajia valmentaneen Pasi Mellerin valmennuksissa on aina suuren urheilujuhlan tuntua ja tiettyä jännitettä. Hereillä kannattikin olla koko valmennuksen ajan, sillä tunnetusti persoonallisella Pasilla on kommenteissaan paalikaupalla asiaa ja silmät myös selässä. Tällä kertaa ratsukoilla oli ainakin mahdollisuus keskittyä itse asiaan, kun valmistunut maneesi tarjosi huippuolosuhteet keskellä pahinta vesisateista kelirikkokautta.

 

Miltäs näytti viikonlopun estevalmennukset?

” Ihan mukavalta. Yllättävän positiivista täällä Kaakamossa on ratsastajien aktiivisuus ja oikea asenne. Ratsastaminen on lähes sataprosenttisesti perustyötä, jota täytyy tehdä joka ratsastuskerta. Tähän tähtäävät myös estevalmennustunnit, joissa ei ole tarkoitus hypätä isoja. Isot esteet sinänsä eivät ole mikään kynnyskysymys. Niistä suoriutuminen on helppoa, kun perustyö on tehty. On turhaa hevosta hajottaa niiden hyppäämisellä – huiputkaan eivät treenaa niin. Valmennuksissa on paremminkin mahdollisuus oppia teknisiä taitoja, ratsastamaan ratoja ja saada niistä kokemuksia, joista kisatilanteessa on hyötyä.”

 

”Yleisesti ottaen junioreiden esteratsut ovat kovilla, sillä kokemattoman ratsastajan tulisi saada mahdollisimman paljon ratoja ratsastettavakseen saadakseen kokemusta, ja tämä tietenkin kuluttaa hevosta fyysisesti. Tämä koskee myös opetushevosia. Hyviä sellaisia onkin todella vaikea saada: fysiikan ja psyyken tulee kestää jos jonkinlaista turhia sätkimättä, niiden tulee kuljettaa ja opettaa kokematonta ratsastajaa ja samalla antaa myös haastetta osaaville ratsastajille. Opetushevoselta vaaditaan todella paljon.”

 

Esteratsastus kilpaurheiluna on kovasti nousussa täällä meilläkin. Kuukauden vinkkejä olisiko sinulla?

” Kritisoin erityisesti tapaa ratsastaa aina vain voitosta – oli sitten kysymyksessä este- tai koulukisa. Kisan paras anti voi olla myös positiivinen kokemus. Hevosen kanssa saattaa olla kohtalokasta mennä äärirajoille ja kaivaa niin sanotusti verta nenästään. Tai mitä ideaa on esimerkiksi väkisin vääntää harrastehevosella helppo A, jos se vain juuri ja juuri suoriutuu siitä?

 

Kaikilla hevosilla ratsastaja voi tehdä työtä ja oppia uutta. Tämä tapahtuu ratsukon omalla tasolla ja siitä lähdetään niin pitkälle kuin resurssit riittävät. Tärkeintä on oikea asenne ja mielenkiinto lajiin. Ratsastajat monesti odottavat hevosiltaan ihmeitä ja unohtavat, että myös esteratsastus on urheilua. Kapealle huipulle pääsy edellyttää työtä, työtä ja työtä; oli kysymyksessä mikä urheilulaji tahansa. Pehmo antaa periksi, urheilijatyyppi jatkaa. Ei huippuhiihtäjäkään tähtää vain kovaan vauhtiin. Tarvitaan taktikointia, tekniikkaa, hyvää kuntoa ja sen mittaamista eri tavoin, jotta tapahtuisi kehitystä. Sillä, joka sitä jaksaa tehdä on mahdollisuuksia huipulle. Miksi ei esteratsastaja tekisi samoin?”

 

Mukaan mahtui myös pari kouluratsastusryhmää.

”Kouluryhmissä haimme pehmeyttä ja eteenpäin pyrkimystä ratsastukseen. Aina joskus kuulen kommentteja siitä, että valmentaja ei teettänyt mitään ihmeellistä, ns. ”temppuja”, ihan perushommia vaan... Niissä ei olekaan tarkoitus temppuilla eivätkä koululiikkeet sellaisia ole. Liikkeiden suorittaminen sujuu kuin itsestään kunhan tekee perustyöt kunnolla. Mielestäni kaikilla valmentajalla on jotain annettavaa ratsastajalle. Se, että pystyykö ratsastaja aktiivisesti vastaanottamaan valmentajan antamaa tietoa ja käyttämään sitä hyväkseen, on myös ratsastajan vastuulla”.

 

Sinulla on kotona vaimosi Annun kanssa 43 hevosen talli, ratsastuskoulu, hevoskasvatusta, valmennettavia... Ehditkö harrastamaan mitään työteon lisäksi?

”Golfia ehdin joskus pelaamaan. Ja kalassa käyn pojan kanssa. Enkä muuta oikeastaan kaipaa. Lasten kanssa haluamme viettää enemmän aikaa. Tyttö toivoi, että äiti ja isä ottaisivat ensi keväänä kaksi päivää lomaa..”

Onko elämäsi muuttunut merkittävästi näiden Kaakamon valmennusvuosien aikana?

”On”.

Mihin suuntaan?

”Huonommaksi”, Pasi sanoo. ”Nähdään joulukuussa, jos ei tule mitään esteitä. Heh..”

 

Pasi poistuu ovesta kohti lentokentälle vievää autoa. Kirjoittaja jäi ihmettelemään vastausta, mutta Pasi vielä kääntyy ovella ja lisää:

”Koti-ikävä nääs vaivaa näillä reissuilla”.

 

Pasin kotitallista lisätietoa www.lohjanalueenratsastuskeskus.fi

 

-Seija Salomäki 2006, MeLaRa-